Voi, kun on mukava seurata luonnon väriloistoa ja kävellä vaan - ei tarvitse ajatella mitään. Tällä hetkellä ei valmistu yksikään työ, kun aina aloittelen uutta tai jatkan keskeneräistä.
Lauralle-ohjeen sukka tarvitssee vielä parin - Fabelista. Tilaustyö - punainen poncho sai muutaman kerroksen lisää ja hitaasti valmistuu. Onneksi ei ole kiire valmistumiselle?!
Viron villaa olen kerinyt revontuli-huivia varten odottamaan.
Viimeiset porkkanat ja nauriit on nostettu!
3 kommenttia:
Mikä siinä onkin, että neuleiden valmiiksi tekemistä tulee siirrettyä? Itsellänikin on taipumus aloittaa uusia töitä, vaikka osa roikkuu viittä vaille valmiina.
Siinäpä hyvä kysymys? Minulla on se luopumisen haikeus/vaikeus, kun työ on valmis. Monet langat on niin ihania, kun niistä vihdoin aloittaa jonkin tekeleen - niin ei halua luopuakaan!
Kaunista varmasti.
Lähetä kommentti